Golgatan kukkulalla hetkellä jolloin Jeesus ristiinnaulittiin kaksi hänen kanssaan tuomittua ryöväriä riippuivat Hänen kummallakin puolellaan. Kärsimyksensä ajan Jeesuksen risti erotti heidät joskin vain fyysisesti. Lopputulos oli, että heidät erotetiin ikuisesti toinen kadotukseen ja toinen Hänen luokseen. Tässä on kuva siitä, mitä Jeesuksen risti aina saa aikaan. Se erottaa ihmiset, jotka valitsevat valon, ihmisistä, jotka valitsevat pimeyden. Niin, se erottaa.
Tänä päivänä on monia vilpittömiä kristittyjä, joista tuntuu, että jokaisella yrityksellä ihmiskunnan jakamiseksi on juurensa pahassa ja että jokainen liike kohti yhteyttä on lähtöisin Jumalasta. Tämä johtuu kuitenkin vain siitä, etteivät he tunne Raamattua. Raamattu puhuu erottamisesta aivan alusta lähtien. Genesiksen ensimmäisen luvun jakeesta kolme luemme valon luomisesta ja jakeessa neljä Jumala näki, että tämä valo oli hyvä. Sitten hän erotti valon pimeydestä. Jos Hän olisi antanut niiden sekoittua, ne olisivat saaneet aikaan jonkinlaisen hämärän, mutta se tuskin olisi palvellut sitä elämän antamisen päämäärää, jonka vuoksi Jumala loi valon. Näemme siis, että Jumala oli ensimmäinen, joka erotti. Hän on omaperäisyyden (distinctiveness) Jumala ja läpi Raamatun me löydämme tämän periaatteen vahvistettuna. Lisäksi se pian siirtyy "periaatteen erottamisesta" ihmisten erottamiseen. Jumala kielsi Israelia sekoittumasta avioliitoissa muihin kansoihin, koska heidän itsensä tuli olla valo kansoille, jotka olivat pimeydessä. Samasta syystä seurakuntaa käsketään UT:ssa erottautumaan maailmasta (2.Kor. 6:14). Itseasiassa koko kreikankielen sana "ekklesia," joka on englanninkielisissä käännöksissä "church, (seurakunta, kirkko) tarkoittaa "uloskutsutut."
Seurakunnalla ja maailmalla on jotakin yhteistä niiden kahden ryövärin kanssa, jotka riippuivat Golgatalla Jeesuksen kummallakin puolella. Kumpikin mies oli alunperin paha, mutta toinen sai anteeksi ja vanhurskautettiin, koska katui. Toinen jatkoi synnissään ja kuoli ilman anteeksiantamusta. Siten heidän ikuisuuskohtalonsa olivat erilaiset kuten maailmalla ja seurakunnallakin, sillä maailman henki on täysin vastakkainen Jumalan Hengelle rakastaen pimeyttä ja pois kääntymistä valosta. Se valitsee oman kohtalonsa - ja löytää sen.
Valitettavasti tämä erottautuminen Jumalalle voi ajoittain merkitä eroa myös uskonnollisesta maailmasta. Kun se, mikä käy kristillisestä seurakunnasta, elää tämän maailman hengen mukaan eikä Jumalan hengen mukaan ja sitä ohjaa Jumalan Hengen asemesta ihmisten perinne, niin meidän voi olla pakko valita. Hetkellä, jolloin Herraa Jeesusta ristiinnaulittiin Jerusalemin kaupungin ulkopuolella, papit ja uskonnolliset johtajat palvoivat Jumalaa temppelissä kaupungin sisäpuolella. He ristiinnaulitsivat Jumalan Pojan, mutta sokeudessaan suorittivat edelleen tyhjiä uskonnollisia rituaalejaan siinä uskossa, että Jumala oli mieltynyt heihin! Sekä elämässään että kuolemassaan Herra Jeesus itse oli uskonnollisen muodollisuuden ulkopuolella ja niin tulevat Hänen todelliset opetuslapsensa olemaan (Joh. 16:2). Tänä päivänä on monia tunnustavia seurakuntia, jotka kuten Laodikean seurakunta, ovat asettaneet itsensä samaan asemaan kuin nuo juutalaiset.
He jatkavat toimintojaan luullen, että kaikki on heillä hyvin, samalla kun tosiasiassa Herra itse on koko ajan heidän seurakuntansa oven ulkopuolella (Ilm. 3:14, 20).
Erottautuminen maailmasta on itseasiassa UT:n johtoajatus. Ennen menoaan ristille Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että he eivät kuuluneet maailmaan. Jeesus itse oli erillään (one apart) -- "ei tästä maailmasta." Ja Hän vahvisti, että Hänen opetuslapsensa olivat aivan yhtä todellisesti toismaailmaisia (other-worldly). Ja koska he eivät kuuluneet siihen, Hän sanoi heille, että he tulisivat havaitsemaan tämän maailman vaikeaksi paikaksi elää (Joh. 15:19; 17:16). Opetuslasten velvollisuus on varjella itsensä maailman saastutukselta (Jk. 1:27), sillä seurakunta on Kristuksen Morsian, Hänen rakastamansa, voittamansa ja pyhittämänsä (Ef. 5:25-27). Tämä selittää Paavalin "jumalallisen mustasukkaisuuden" Korinton uskovista. Hän sanoi haluavansa esittää heidät puhtaana neitsyenä Kristukselle ja pelkäsi, että paholainen turmelisi heidät (2.Kor. 11:2,3). Tämä selittää myös äärimmäisen voimakkaat sanat "te avionrikkojat," jotka Jaakob osoittaa uskoville, jotka osoittivat ystävyyttä maailman hengen kanssa (Jk. 4:4). Raamatulla on todella paljon sanottavaa erottautumisesta.
